Tale of tales

Tässä kerron vähän mielipiteitäni elokuvasta Tale of tales, sekä elokuvassa olevista tarinoista.

Elokuva kertoi grimmin saduista, jotka olivat aika raakoja. Elokuvassa oli kolme eri tarinaa, joista yksi kertoi Kuningattaresta joka ei pystynyt saamaan lapsia, kunnes salaperäinen huppupäinen mies tuli kertomaan hänelle "merihirviöstä", jonka sydämen syötyään hän saisi lapsen.

 Tarinassa neitsyen piti valmistaa sydän kuningatterelle ,ja hän myös sai lapsen, joka oli identtinen kuningattaren lapselle. Ahdistava tarina, en oikein saanut selkoa juonesta. Kuningatar tahtoi tappaa poikansa identtisen "kaksosen" ja muuttui jättimäiseksi lepakoksi. Lopuksi kuningattaren oma poika tappoi tämän. En oikein saanut selkoa, että mistä tässä koko tarinassa oli kyse. Karmivaa ja ahdistavaa.

Toinen tarina kertoi hullusta kuninkaasta joka huomasi ihmeellisen kirpun, jota alkoi ruokkia. Sen vuoksi kirppu kasvoi jättiläismäiseksi ja kuoli. Kuninkaan tytär halusi epätoivoisesti mennä naimisiin, joten kuningas päätti järjestää "turnajaiset" joissa jokaisen puolisoehdokkaan täytyi arvata mille "eläimelle" tämä kuninkaan kirpun iso nahka kuului. Kukaan ei arvannut, kunnes vuorilla asuva "jätti" ilmestyi turnajaisiin ja arvasi mille tämä nahka kuului. Kuningas antoi oman tyttärensä jätin matkaan ja lopuksi tyttö onnistui pakenemaan vuorilta ja tappoi jätin.

Todella ahdistava tarina taas jälleen, mutta ainoa tarina elokuvassa joka loppui onnellisesti, kun prinsessa sai tapettua jätin. Silti ihan kauhea tarina, hyi.

Kolmas tarina kertoi kahdesta vanhuksesta. Heillä oli kaunis nuori ääni molemmilla, jonka kuningas kuuli sattumalta. Toinen vanhuksista joutui kuninkaan ikkunasta heitetyksi metsään ja jokin "metsänmuori" taikoi hänet nuoreksi. Kuningas löysi tämän metsästä ja meni "nuoren naisen" kanssa naimisiin. Toinen vanhuksista lahjoi jonkun miehen nylkemään itsensä siinä toivossa että tulisi itsekkin nuoreksi. Mun mielestä tarina oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta aika raaka, eikä tässä tarinassa ollut minkäänlaista päätöstä. Se vain loppui niinkuin tyhjään. Nuoreksi muutettu vanhus huomasi muuttuvansa taas vanhaksi ja lähti juhlista, ööh, sitten koko elokuva loppui.

Ehkä liian pitkät kertaukset tarinasta, kun piti kertoa vaan mielipide. Tiivistettynä mielipide on se, että en pitänyt elokuvasta, se oli liian sekava ja ahdistava.

Hampurilaispalaute

• Olen kiinnostunut ohjattavasta.
• Valitsen palautteen antamisen ajan ja paikan huolella.
• Mietin etukäteen, mitä hyötyä antamastani palautteesta on.
• Aloitan palautetuokion ohjattavan itsearvioinnilla.
• Esitän positiiviset asiat ensin ja kehittämisehdotukset vasta lopuksi.
• Annan palautteen mahdollisimman pian työsuorituksen jälkeen.
• Kysyn avoimia kysymyksiä ja vältän valmiita vastauksia.
• Arvioin suoritusta ja toimintaa, en henkilöä tai persoonaa.
• Huomioin pienenkin edistymisen!
• Varmistan, että palautteensaaja on ymmärtänyt palautteen oikein.
• Kysyn, kannustan ja kyseenalaistan!

Hyvä keino rakentavan palautteen antamiseen on ns. hampurilaispalaute: Ensin annetaan postitiivista palautetta vastaanottavaisen ilmapiirin luomikseksi, jonka jälkeen otetaan esille kehittämiskohteet. Lopuksi annetaan positiivista palautetta myönteisen tunnelman jättämiseksi opiskelijan mieleen.

Hampurilaispalautteen malli: 1. ”yläsämpylä” = positiivinen palaute → myönteisen tunnelman luomiseksi 2. keskelle ”pihvi” = kehittävä palaute 3. ”alasämpylä” = positiivinen palaute → myönteisen tunnelman jättämiseksi opiskelijan mieleen

Virallinen ja dokumentoitava ohjaus- ja arviointikeskustelu käydään tavallisesti 2–4 kertaa vuodessa, minkä lisäksi ohjauskeskusteluja voi olla vaikkapa päivittäin tai viikoittain. Ohjaus- ja arviointikeskustelu on oppimistilanne, jonka tarkoituksena on välittää opiskelijalle, ohjaajalle ja oppilaitokselle tietoa jakson aikana tapahtuneesta oppimisesta. Samalla opiskelija saa mahdollisuuden itsearvioida oppimistaan sekä antaa palautetta ohjaajalleen ja oppilaitokselle.

 Lähde:  https://www.finva.fi/pages/viewpage.action?pageId=3867276



Matti on tiimisi huippusuorittaja. Miehellä on selvästi kunnianhimoa ja oletkin suunnittelemassa hänelle vastuullista esimiesroolia. Haluat myös auttaa Mattia ja kertoa hänelle, mitä hänen pitäisi vielä parantaa.
Annat Matille hampurilaispalautteen eli ensin positiivista, sitten korjaavaa ja lopuksi taas positiivista palautetta: ”Olet todella luotettava ja hyvä työntekijä. Työsi on laadukasta ja ihmiset pitävät sinusta. Osaat tosi hyvin kannustaa muita. Siksi ajattelin nimittää sinut tiiminvetäjäksi. Mutta joitakin asioita sinun kyllä pitää vielä parantaa. Viime kokouksessa huomasin, että otit nokkiisi siitä, kun sanoin, että sait projektisi valmiiksi liian hitaasti. No, se projekti nyt vaan kesti liian kauan. Pitää toimia paremmin suunnitellussa aikataulussa. Lisäksi sinun pitää olla rohkeampi asiakkaiden kanssa. Ei niiden saa antaa päättää, minkä hinnan he maksavat meille. Mutta kaikenkaikkiaan olet kyllä roolimalli muille.”
Seuraavana päivänä Matti tulee sanomaan sinulle, että hän ei halua tiiminvetäjäksi. Mitä ihmettä?! Tässä olisi ollut Matin tilaisuus edetä uralla, mutta hän kieltäytyy ylennyksestä ja paremmasta palkasta! 
Voi olla, että Matilla on vahva hyväksynnän tarve. Matin kaltaiset ihmiset suhtautuvat muilta saatuun arviointiin ja palautteeseen hyvin tunnepitoisesti. Heitä ajaa vahva epäonnistumisen pelko. He pyrkivät kaikin keinoin välttämään kritiikkiä ja epäonnistumisia. Sen sijaan positiivinen palaute ja onnistumiset ovat todella vahvoja motivaattoreita.

Käytännön vinkkejä perfektionistien ja muiden hyväksyntää tarvitsevien motivoimiseksi:

• Anna paljon ja usein positiivista palautetta ja kannustusta. ”Hyvä” ja selkään taputtaminen kannustavat oikeasti. 
• Anna heille todellinen mahdollisuus onnistua. Haasteet ovat tärkeitä, mutta resursseja ja osaamista pitää olla tarpeeksi. 
• Ympäröi heidät kannustavilla ihmisillä, jotka vahvistavat heidän omanarvontuntoaan.
• Kun haluat antaa korjaavaa palautetta (sen pihvin), kysy ensin heiltä itseltään, mitä heidän pitäisi omasta mielestään parantaa. Moni perfektionisti tietää oikein hyvin, mikä se pihvi on. Vain pehmeä leipä puuttuu.

On myös hyvä pitää mielessä seuraava asia: mitä vähemmän itse tarvitset positiivista palautetta, sitä todennäköisemmin annat sitä muille liian vähän.
Lähde:  http://www.cxomentor.fi/blogi/2013/09/11/271

Musta tuntuu että mä oon vähänniinkuin tuon tarinan Matti, säikähdän helposti negatiivista palautetta ja vältän epäonnistumis-tilanteita. En itse myöskään tykkää/osaa antaa negatiivista palautetta muille ihmisille.